Maanantai. Taas uusi viikko ja uudet jutut edessä. Tälle
viikolle olikin todella paljon ohjelmaa sekä tekemistä ja menemistä. Mutta
aloitetaan kuitenkin maanantaista.
Meillä oli maanantaina vapaapäivä, ja Selma vei mut ja Marin
sekä siskonsa ja uuden tuttavuuden, Julian-papan Tainaniin päiväreissulle.
Tainan on siis Taiwanin vanhin kaupunki ja se on ollut myös pääkaupunki joskus.
Ja tämä Julian-pappa on siis aivan hurmaava kolumbialainen vanha herra, joka
on Selman ystävä. Julian puhui siis lähinnä espanjaa, mutta ihan hyvin
pystyttiin kuitenkin juttelemaan joidenkin tuttujen sanojen ja kuvien avulla.
Retki oli kaiken kaikkiaan todella mukava ja oli hienoa
vierailla historiallisissa paikoissa. Käytiin myös syömässä todella hyvää
ruokaa, joka oli kuulemma erityisen tyypillistä ruokaa Tainanille. Mutta kuvat
saakoot puhua reissun puolesta, tässä olkaa hyvä:
|
vanhan linnoituksen ympäristöä |
|
Julianista meinasi tulla tykin ruokaa! |
|
kukkien loistoa |
|
juotiin sokeriruokomehua |
|
portaat näkötornille |
|
tämän vanhan talon oli vallannut jättiläismäinen puu! |
|
aika uskomatonta, eikö! |
|
todella herkullista ruokaa! |
Tiistaina lähdettiin aamusta liikenteeseen Selman kanssa.
Tarkoitus oli mennä jonkun matkan päähän sijaitsevaan maalaiskylään maaseudun
seurakuntien työntekijöiden kokouksen. Kokouksessa kerrottiin seurakuntien
kuulumisia, sekä kiitosaiheita ja rukouspyyntöjä. Täällä kokouksessa tapasimme
myös Henkin, jonka kanssa tulisimme olemaan tekemisissä myöhemmin tällä viikolla
Fangliaossa.
|
kirkossa orkideat kukoistivat |
Iltapäivällä menimme erään yhteistyöseurakunnan
työntekijöiden ja Selman kanssa vierailemaan siihen samaan lähihoitajakouluun,
jossa olimme myös viime viikolla. Tällä kertaa vierailimme vanhustyökurssilla.
Vierailu oli aika hauska, kun mut ja Mari puettiin vanhoiksi
mammoiksi (meille laitettiin kaiken maailman painoja, jotta olisi raskaampaa
kävellä, näön sumentavat silmälasit ja korvatulpat kuulon heikentämiseksi).
Sitten lähdettiinkin kiertelemään opiskelijoiden suunnittelemia rasteja, joissa
pystyi kokeilemaan, miten asiat hankaloituvat kun on vanha. Se oli itse asiassa
aikas silmiä avaava kokemus, ja tuntuu siltä, että pystyy nyt ymmärtämään
vanhuksia ihan eri tavalla!
|
kaikenmaailman painoja ja siteitä.. |
|
Mari ja Maria-mammat |
|
mamma ei meinaa oikein kuulla.. |
|
..eikä nähdä |
Keskiviikkona oli taas tiedossa kouluvierailu sen samaisen
yhteistyöseurakunnan kanssa. Tämänkertainen koulu muistutti enemmän tekniikan
alan ammattikoulua ja se luokka johon menimme vierailulle, olikin täynnä
lähinnä poikia. Hassua oli se, että aluksi askarreltiin poikien kanssa
pupukortit. Tai siis sellaisia kortteja askarrellaan Suomessa yleensä
ala-asteella. Kysyinkin myöhemmin, että mikä idea on askarrella näin vanhojen
poikien kanssa kortteja, mutta kuulemma Taiwanissa ei niin paljon harrasteta
askartelua, niin kortti oli ihan hyvä aihe. Kuitenkin, huomasin että ei kaikkia
poikia niin innostanut, ehkä aiheeksi olisi voinut valita jonkun muun kuin söpö
pupun :D
Askartelun jälkeen mä ja Mari pidettiin esitelmä Suomesta. Meillä
oli videonpätkä siitä, kun Suomi voitti Ruotsin jääkiekossa vuonna 2011. Se
tuntui ainakin herättävän pojissa mielenkiintoa! Jossain vaiheessa tuntui vähän
siltä, että mikä idea näissä kaikissa kouluvierailuissa oikein on, mutta Selma
selitti mulle sitten termin ”friendship fellowship”. Eli kirkko on läsnä
kouluissa, ja näin ollen luo kaverillisen suhteen oppilaisiin. Kynnys tulla
kirkkoon voi hyvinkin madaltua!
Vierailun jälkeen lähdettiin vielä käymään seurakuntalaisten
kanssa yhdellä järvellä, jonka nimeä en nyt muista :D Kuitenkin, järvellä oli
todella kauniit maisemat, antaa kuvien kertoa:
<3: Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti