Day 24-26 (7.-9.10): Tukka putkella

Maanantai. Taas uusi viikko ja uudet jutut edessä. Tälle viikolle olikin todella paljon ohjelmaa sekä tekemistä ja menemistä. Mutta aloitetaan kuitenkin maanantaista.

Meillä oli maanantaina vapaapäivä, ja Selma vei mut ja Marin sekä siskonsa ja uuden tuttavuuden, Julian-papan Tainaniin päiväreissulle. Tainan on siis Taiwanin vanhin kaupunki ja se on ollut myös pääkaupunki joskus. Ja tämä Julian-pappa on siis aivan hurmaava kolumbialainen vanha herra, joka on Selman ystävä. Julian puhui siis lähinnä espanjaa, mutta ihan hyvin pystyttiin kuitenkin juttelemaan joidenkin tuttujen sanojen ja kuvien avulla.

Retki oli kaiken kaikkiaan todella mukava ja oli hienoa vierailla historiallisissa paikoissa. Käytiin myös syömässä todella hyvää ruokaa, joka oli kuulemma erityisen tyypillistä ruokaa Tainanille. Mutta kuvat saakoot puhua reissun puolesta, tässä olkaa hyvä:

vanhan linnoituksen ympäristöä

Julianista meinasi tulla tykin ruokaa!

kukkien loistoa

juotiin sokeriruokomehua

portaat näkötornille

tämän vanhan talon oli vallannut jättiläismäinen puu!

aika uskomatonta, eikö!

todella herkullista ruokaa!

Tiistaina lähdettiin aamusta liikenteeseen Selman kanssa. Tarkoitus oli mennä jonkun matkan päähän sijaitsevaan maalaiskylään maaseudun seurakuntien työntekijöiden kokouksen. Kokouksessa kerrottiin seurakuntien kuulumisia, sekä kiitosaiheita ja rukouspyyntöjä. Täällä kokouksessa tapasimme myös Henkin, jonka kanssa tulisimme olemaan tekemisissä myöhemmin tällä viikolla Fangliaossa.

kirkossa orkideat kukoistivat

Iltapäivällä menimme erään yhteistyöseurakunnan työntekijöiden ja Selman kanssa vierailemaan siihen samaan lähihoitajakouluun, jossa olimme myös viime viikolla. Tällä kertaa vierailimme vanhustyökurssilla. 

Vierailu oli aika hauska, kun mut ja Mari puettiin vanhoiksi mammoiksi (meille laitettiin kaiken maailman painoja, jotta olisi raskaampaa kävellä, näön sumentavat silmälasit ja korvatulpat kuulon heikentämiseksi). Sitten lähdettiinkin kiertelemään opiskelijoiden suunnittelemia rasteja, joissa pystyi kokeilemaan, miten asiat hankaloituvat kun on vanha. Se oli itse asiassa aikas silmiä avaava kokemus, ja tuntuu siltä, että pystyy nyt ymmärtämään vanhuksia ihan eri tavalla! 

kaikenmaailman painoja ja siteitä..

Mari ja Maria-mammat

mamma ei meinaa oikein kuulla..

..eikä nähdä

Keskiviikkona oli taas tiedossa kouluvierailu sen samaisen yhteistyöseurakunnan kanssa. Tämänkertainen koulu muistutti enemmän tekniikan alan ammattikoulua ja se luokka johon menimme vierailulle, olikin täynnä lähinnä poikia. Hassua oli se, että aluksi askarreltiin poikien kanssa pupukortit. Tai siis sellaisia kortteja askarrellaan Suomessa yleensä ala-asteella. Kysyinkin myöhemmin, että mikä idea on askarrella näin vanhojen poikien kanssa kortteja, mutta kuulemma Taiwanissa ei niin paljon harrasteta askartelua, niin kortti oli ihan hyvä aihe. Kuitenkin, huomasin että ei kaikkia poikia niin innostanut, ehkä aiheeksi olisi voinut valita jonkun muun kuin söpö pupun :D

Askartelun jälkeen mä ja Mari pidettiin esitelmä Suomesta. Meillä oli videonpätkä siitä, kun Suomi voitti Ruotsin jääkiekossa vuonna 2011. Se tuntui ainakin herättävän pojissa mielenkiintoa! Jossain vaiheessa tuntui vähän siltä, että mikä idea näissä kaikissa kouluvierailuissa oikein on, mutta Selma selitti mulle sitten termin ”friendship fellowship”. Eli kirkko on läsnä kouluissa, ja näin ollen luo kaverillisen suhteen oppilaisiin. Kynnys tulla kirkkoon voi hyvinkin madaltua!

Vierailun jälkeen lähdettiin vielä käymään seurakuntalaisten kanssa yhdellä järvellä, jonka nimeä en nyt muista :D Kuitenkin, järvellä oli todella kauniit maisemat, antaa kuvien kertoa:

<3: Maria