Nyt sitä mennään, ajattelin kun Finskin kone nousi
Helsinki-Vantaalta suomalaiseen tapaan kellontarkasti ilmaan. Taakse jäi Suomi,
kaikki rakkaat ihmiset, koulu- sekä työkiireet ja vaihdon järjestelemisen
aiheuttama pienimuotoinen stressi. Edessäpäin oli luvassa noin 15 tunnin lento
kohti Taiwania. En oikein tiennyt (enkä vieläkään tiedä) mitä odottaa. Lennot
sujuivat ihan mukavasti, sain jopa nukuttua Finskissä monta tuntia yöllä, mikä
ei ole mulle ihan itsestäänselvyys. J
Olen kiitollinen siitä, että en ole yksin lähdössä Taiwaniin.
Suomesta lähti myös toinen harjoittelija, Mari, ja on hienoa että saa kaverin
kanssa matkustaa ja jakaa kokemuksia. Eikä myöskään tarvitse matkustaa
maapallon toiselle puolelle yksin! Tietenkin saan myös luottaa, että Taivaan
Isä on aina mukana minne ikinä menenkin!
Hong Kongin suurella lentokentällä kierreltiin muutamia tax
free-kauppoja ja jotain pientä tarttui mukaankin. Seuraava lento, Dragon Airin
operoima, oli yli tunnin myöhässä, mutta loppujen lopuksi päästiin perille
Taipeihin. Kyllä tuntui hassulta, nyt sitä sitten ollaan Taiwanissa!
Lentokentällä meitä oli vastassa Sean, toinen harjoitteluohjaajista.
Ensimmäinen shokki iski, kun astuimme ulos lentokentältä. Lämpöä oli reilusti
yli 20 c, ja ilman kosteus oli huumaava! Vähän eri fiilis kun Suomesta, 15 c,
lähdettäessä.
Seanin kyydissä lähdimme suunnistamaan kohti Hsinchua.
Liikennekulttuuri on täällä hyvin erilainen, liikennesääntöjä ei tunnu käytännössä
olevan, mutta tästä lisää vielä myöhemmin.. Matka sujui kuitenkin turvallisesti
ja pääsimme perille Hsinchun Luterilaiseen Seminaariin, jossa meidän Marin
kanssa on tarkoitus majoittautua seuraavan 2,5 viikon ajan. Yllätyimme
positiivisesti, kun meille oli varattu solutyylinen huoneisto, jossa molemmilla
on omat huoneet ja yhteinen keittiö, wc ja parveke! Tytöt huom; wc:ssä on
vaaleanpunainen käsienpesuallas. J
Olimme saaneet ohjaajiltamme ruokaa ja lainavuodevaatteet ja pyyhkeet.
Ensimmäisenä yönä ei meinannut uni tulla. Toisaalta oli itkuisen
haikea olo, kun ajatteli kaikkia rakkaita jotka olivat jääneet Suomeen ja
toisaalta pelonsekainen jännitys valtasi mielen. Yöstä kuitenkin selviydyttiin,
vaikka yöunet eivät kovin montaa tuntia kestäneet. Ehkäpä nukahtamisen vaikeus
menee vähän myös jet lagin piikkiin, onhan Taiwanissa kello viisi tuntia
enemmän kuin Suomessa.
Aamukoomasta yli
päästyämme meillä oli sovittu treffit ohjaajiemme ja heidän lapsiensa kanssa.
Tarkoituksena oli lähteä käymään lähimmässä supermarketissa täydentämään
ruokavarastojamme ja ostaa muutakin tarpeellista käyttötavaraa. Menin toisen
harjoitteluohjaajan Hannan kyydissä skootterilla supermarkettiin. Ilma oli
hyvin lämmin, varmasti ainakin 30 c. Oli hassua, kun joka puolella pärisi
skoottereita ja meidän asuntommekin lähellä on satapäin skoottereita parkissa.
Tosiaan nyt palataan siihen liikennekulttuuriin, skootterit siis menevät ihan
mielensä mukaan liikenteessä ja pujottelevat autojen välistä. Skootterit
tuntuvat olevan hyvin yleinen kulkupeli täälläpäin. Monet käyttävät
hengityssuojaimia ajaessaan skootterilla (tosin niitä käytetään monissa
muissakin tilanteissa, mm. kaupoissa) ja ihoa koitetaan suojata ruskettumiselta
kaikin keinoin.
Supermarket oli kokemus sinänsä, kaikenlaista tavaraa
myytiin saman katon alla. Mulle löytyi onneksi adapteri, että saa ladattua
kännykän ja tietokoneen akkuja. Ruokaosastolla oli todella paljon kaikenlaisia
maistiaisia, mm. kanan varpaita! Niitä en kyllä rohjennut maistaa.
Ostoskierroksen päätyttyä menimme syömään supermarketin ”food courtiin”. Söin
porsaanlihanuudeli-annoksen, joka oli ihan hyvää. Mutta uskon, että täältä
löytyy vielä maittavampaakin ruokaa. Syömäpuikkojen käyttämisen opettelussa on
vielä tekemistä, mutta lupasin itselleni opetella syömään puikoilla tämän
reissun aikana!
Lounaan jälkeen menimme läheiseen luterilaiseen kirkkoon
englanninkieliseen jumalanpalvelukseen. Seurakuntaväki oli melko pieni, mutta
se loi kotoisan ja intiimin tunnelman. Oli ihanaa, kun kaiken uuden kulttuurin
keskellä laulettiin samoja hengellisiä lauluja joita Suomessakin on tullut
laulettua. Muutenkin tuntui, että jumalanpalveluksessa sai tilaisuuden
huokaista ja rauhoittua. Tuntuu, että tuonne seurakuntaan voisin mennä
uudestaankin! Jonkin ajan kuluttua jumalanpalveluksen päätyttyä lähdimme
ohjaajiemme mukana heidän ystäviensä luo, jossa oli tarkoitus olla
raamattupiiri. Oli mukava huomata kuinka ystävällisesti meidät otettiin
vastaan. Oli myös mukava tutustua uusiin ihmisiin!
Tulimme hyvissä ajoin kotiin ja illasta jäi aikaa vaan olla.
Se antoi mahdollisuuden vähän pohtia tuntemuksiaan ja tulevaa. En kyllä vielä
ole tottunut taiwanilaiseen elämään, mutta kyllä se tästä varmasti helpottuu.
Koti-ikävä vaivaa vielä, ja varsinkin poikaystävääni on ikävä. Olen kuitenkin
luottavaisilla mielillä, että pian ikävä alkaa lieventyä ja täällä oleminen
muuttuu helpommaksi. Ja huomenna maanantaina saamme tietää tarkemmin tulevasta
harjoitteluohjelmastamme!
Koitan kirjoitella tänne mahdollisimman usein, aina ei
kuitenkaan ole mahdollista päästä nettiin. Kiitos kaikille jotka luitte tämän
kirjoituksen!
Rakkaudella, Maria
Ihana kuulla, että kaikki on hyvin! :)
VastaaPoistaKiitos ihanainen Tilduseni :)
PoistaSo proud of you my dear friend Maria. I will definitely manage to read your days in Taiwan even though I have to google translate it :)
VastaaPoistaBest wishes! Much love xox J
Thank you dear Jyoti! I'm so sorry that I write in Finnish, but it's easier to my relatives to read this when it's in Finnish.. But maybe I should write in both languages?! Anyhows, love you a lot and take care! <3 soon you will be off to Swaziland too! :)
PoistaRakas Maria! Kuulostaapa huikean eksoottiselta. Luin aivan jännityksellä ja eläytyen. AJ ja kaikki muutkin ajattelee ja odottaa sua täällä. Nauti äläkä ikävöi liikaa, kohta me taas nähdään! (ajattelin tällä viikolla hakea ekan rokotteen...)
VastaaPoistaLiisa
Hei Karitsa!
PoistaSiistiä että oot lukenu mun juttuja, I appreciate that man! Kyllä mä nautin paljon, ja tervetuloa ihmees jos saat rokotteet kuntoon! ;)